Yliviirteen metsästysseuran perustava kokous
Kannuksen Ylivirteen metsästysseuran perustava kokous pidettiin tammikuun 11 päivänä 1962. Läsnä oli joukko Ylivirteen kylän maanomistajia. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Viljo Puoma-Korvela ja sihteeriksi Pertti Riippa.
Päätettiin yksimielisesti perustaa Kannuksen kunnan Ylivirteen kylään metsästysseura ja antaa sille nimeksi Ylivirteen metsästysseura, sekä päätettiin vuokrata maita Ylivirteen kylän maanomistajilta.
Johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Matti Roiko, varapuheenjohtajaksi Viljo Puoma-Korvela, sihteeriksi Pertti Riippa, rahastonhoitajaksi Voitto Aho ja vakinainen jäsen Väinö Isokungas, sekä varajäseniksi valittiin Onni Eskeli, Lauri Hollanti, Ensti Huuki ja Oiva Kerola. Tilintarkastajaksi valittiin Mikko Tainio ja Esko Eskeli. Säännöiksi hyväksyttiin Suomen Metsästäjäliiton mallisäännöt ja päätettiin liittyä Suomen metsästäjäliiton Pohjanmaan piiriin.
Perustajajäsen Pertti Riippa muistelee:
Hirvikanta alkoi lisääntyä näilläkin alueilla 1960- luvun alusta, niin että moni metsällä liikkunut pääsi näkemään niitä, tai ainakin niiden jälkiä. Kirkonkylän, Kannuksen metsästysseura metsästi hirviä, myös tältä alueelta.
Ne jotka pääsivät hirvijahtiin, olivat kyläläisten ja meidän metsästäjien mielestä harvat ja valitut ja halusimme itsekin päästä metsästämään hirviä omalta alueeltamme. Tästä syntyi ajatus perustaa Ylivirteen kylälle oma metsästysseura.
Toimintaa 1960 -luvulla
Sisäasiainministeriön päätös tuli 13 syyskuuta 1962, jossa myönnettiin lupa perustaa Ylivirteen metsästysseura -niminen yhdistys. Oikeusministeriö hyväksyi yhdistyksen yhdistysrekisteriin 21. syyskuuta 1962.
Seura haki ensimmäisiä hirvenkaatolupia kesällä 1962, kahdelle hirvelle, n 3800 hehtaarille. Vaasan lääninhallitus ei myöntänyt lupia, vaan vaati lisäselvitystä, koska metsästysalueiden vuokrasuhteet olivat epäselvät, silla osa maanomistajista oli vuokrannut maansa Kirkonkylän Kannuksen metsästysseuralle.
Vaasan lääninhallitus myönsi syyskuussa 1963 luvan yhden aikuisen hirven ampumiseen metsästysaikana kuluvana vuonna. Vuonna 1964 haettiin lupaa 6500 ha alueelle, kolmelle hirvelle. Lääninhallitus myönsi luvan kahdelle aikuiselle hirvelle.
Hirvilaskenta 28.3.1966. Metsästysalueesta tarkistettiin 2500 ha. Metsästysalueesta jäi tarkistamatta 3500 ha. Tarkastetulla alueella oli yhdeksän hirveä. Tarkistamatta jääneellä alueella oli arviolta neljä hirveä. Laskentaan osallistui yhdeksän henkilöä ja lohkojen määrä oli kolme. Runsaan pehmeän lumen takia oli liikkuminen hankalaa, tästä syystä alueesta jäi noin suuri osa tarkastamatta. Parhaat alueet tarkastettiin
Toimintaa 1970 -luvulla
Syyskokouksessa 1974 päätettiin myydä päiväkortteja vieraille, kuten ennenkin. Ilman koiraa 5 mk ja koiran kanssa 10 mk. Metso rauhoitettu kokonaan. Teeri naaras rauhoitettu kokonaan. Mustia saa ampua 4 kpl. Pyy rauhoitettu. Jäniksiä saa ampua. Villikissoille äkkilähtö. Tarkkaillaan jänisruttoa, jos todetaan, niin verotetaan jäniksiä lisää. Päätettiin rauhoittaa Rekilään menevän tien oikea puoli kahdeksi vuodeksi. Samoin tien vasen puoli jos kirkonkylän seura on tehnyt samoin.
Pertti Riippa toteaa metsästyksestä Ylivirteen metsästysseurassa 60-70 luvulta:
Toki seurassa ja seuran alueella on metsästetty ja metsästetään myös pienriistaa. Metsäkanalintuja oli 1960 vuosikymmenellä runsaasti ja vaihtelut vuosittain pieniä. 1970- alkuvuosina ali useampi heikompi lintuvuosi niin että pyyntirajoituksia tehtiin
ja rauhoitusalueita lisättiin.
Lintujen vähenemisen syynä ei ollut metsästys vaan normaalia suuremmat ja alueellisestikin laajat kantavaihtelut. Jäniksiä seuran alueella kyseisenä aikana oli runsaasti ja niitä myös metsästettiin. 1960 alkuvuosina metsästettiin myös oravia joskin jo vahaisemmin kuin 1950 luvulla.
Myös kettuja pyydettiin ja saatiinkin muutama per vuosi. Teeren talviruokinnasta oltiin montakin mieltä ja niin ollaan kait vieläkin aivan valtakunnallisellakin tasolla. Peltopyiden elinympäristö muutokset ovat pienentäneet kantaa. Sopeutumista muutoksiin on havaittavissa, ehkä pyyt ovat hiukan lisääntymään päin.
Toimintaa 1980 -luvulla
Vuosikokous -80 Valtuutettiin johtokunta laatimaan esitys TVL:lle hirven varoitusmerkkien saamiseksi valtatie 85:lle kahteen kohteeseen Ohenneva ja Vaenmaa.
Seuran Kunniajäseneksi kutsuttiin pitkäaikainen jäsen Antes Jaakola.
Hirvenmetsästyksen sääntöjä muutettiin seuraavilta osin: Uusi jäsen toimii aseettomana ajomiehenä vähintään yhden vuoden ajan. Kaatajan osuus saaliista on pää sarvineen. Maanomistajan osuuksista päättää hirviseurue. Näädän tapporaha 30 mk. Kunkaan ja Roikolan kylätoimikuntien anomukset hirven lahjottamiseksi siirrettiin hirvikokoukselle.
Vuonna 1983 Kotkanmajalle tehtiin taas vähän remonttia. Tuoretmaan Eero muurasi komean nurkkatakan. Seuramme puuhanaiset ja miehetkin järjestivät maanomistajille kahvitilaisuuden ja taisivat siellä käydä jahtiporukankin miehet.
Vuonna 1984 seuran jäsenmäärä vuoden lopussa oli 56 henkilöä.
Kaikkien aikojen suurin hirvijahti aloitettiin 15.10.1984 tavoitteena oli yhteensä 70hirven nahkaa, joista vasoja tasan puolet. Jahtipäiviä kertyi seitsemäntoista, jonka jälkeen tavoite oli saavutettu. Aikuisia kaadettiin uroksia 23, eli 66%. naaraita 12 kpl, 34%. Vasoista oli uroksia ja naaraita melko tasan puoli ja puoli. Suuruuteensa nähden jahti onnistui hyvin, mikä tärkeintä koko hommassa on se, että säästyttiin tallakin kertaa henkilövahingoilta. Vanha sanonta, että hyvin suunniteltu, on puoleksi tehty näyttää sopivan, myös tähän tilanteeseen ja ne, jotka vastasivat tästä ja pystyivät pitämään järjestyksessä 31 aseellista ja innokasta miestä ansaitsevat hatunnoston. Jahtipäällikköinä toimi Lauri Perttula, Eero Tuoretmaa, Olavi Riippa ja Matti Koski.
Toimintaa 1990 -luvulla
Jari Jokisalo saavutti -90 luvun vaihteessa metsästysluodikkoammunnassa nuorten suomen mestaruuden edustaen ammunnoissa Keski-Pohjan piiriä. Seuraavana vuonna hän oli yleisessä sarjassa kuudes.
Kenneltoimintakin viriää Ylivirteen metsästysseurassa. Vuonna 1996 aikana alkoi kenneltoiminta vilkastua seurassa, silla toimintavuoden aikana käytti useampi koiranomistaja koiraansa näyttelyssä tai haukkukokeissa.
Hirvenpyynnissä alettiin käyttää yhä enenevässä määrin koiraa ajopyynnin vähentyessä. Vuosikymmenyksen loppupuolella hirvenmetsästystä suoritettiin jo pelkästään koirapyynnin voimin.
Toimintaa 2000 -luvulla
Johtokunta hyväksyi uudet seuran saannot 18.4.2002 kokouksessa. Seuran uusien saantojen pohjaksi johtokunta hyväksyi vanhat seuran saannot, joita muutettiin muun muassa pykälissä, mitkä käsittelevät uusien jäsenten valintaa seuran jäseniksi. Yleinen jäsenten mielipide ali, että uusia nuoria jäseniä tulisi saada seuraan, koska seuran ikärakenne on hyvin ukkoutuva.
Yliviirteen Metsästysseura vietti 40 -vuotias juhlia syksyllä 2002. Seura järjesti juhla peijaiset Roikolan koululla. Tarjolla oli hirvenlihaperunoita seuran jäsenille, kyläläisille, maanomistajille ja kutsuvieraille. Tapahtuman yhteydessä esiteltiin seuran historiaa muun muassa valokuva- ja trofee näyttelyllä sekä julkaisemalla seuran 40-v historiikki, jonka on koostanut Sakari Aho.
Historiikki on luettavissa kokonaisuudessaan oheisesta linkistä: Historiikki 40-v
Metsästysseura alkoi suunnitella uutta metsästyskämppää vanhan Kotkan majan rapistuessa käyttökelvottomaksi. Kartoitettiin eri vaihtoehtoja ja päädyttiin rakentamaan uusi kämppä perinteiselle hirvimiesten kokoontumispaikalle Roikolaan valtatien varteen.
Uuden kämpän rakentaminen aloitettiin kesällä 2005. Kämppää rakennettiin pääasiassa talkoovoimin, löytyihän seuran jäsenistä jos minkä alan asiantuntijoita. Uuteen kämppään tuli nykyaikaiset lihankäsittelytilat kylmäkaappeineen sekä tuvan puoli, joka soveltuu niin jahtimiesten kokoontumispaikaksi kuin seuran ja kyläläisten kokouspaikaksi.
Seuran jäsenmäärä sekä maapinta-ala kasvoi 2000 -luvun loppupuolella.
Seuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Seppo Kungas vuonna 2007.
Metsästyshistoriaa seuran alueella
2000 -luvun alkupuolella seuran rakensi talkoovoimin laavun Karhinpirtin maastoon ns. Erkin piston päähän. Laavu sijaitsee Jääräkaaran maaston tuntumassa, millä nimellä laavua myös kutsutaan.
Karhinpirtin maasto on saanut nimensä mukaisesti nimen pirteistä, jotka ovat vuosisatojen aikana rakennettu kyseiselle alueelle. Pirttiä ovat käyttäneet silloiset metsurit ja metsästäjät. Metsäautoteitä lähialueella ei tuona aikana vielä ollut vaan matka oli taitettava jalkaisin talviteitä pitkin.
Nyttemmin pirtit ovat rapistuneet ja niihin on suunniteltu peruskorjausta. Oheisen pirtin takustan maastot tunnetaan myös Kivennevan maastona, joka on mm. ollut yksi varmimmista hirvien oleskelupaikoista.
Tämä pirtti sijaitsee myös Karhinpirtin maastossa Halmekankaassa. Lieneekö pirtin rakennuspaikkaan vaikuttanut myös se, että pihamaalta on löytynyt aikoinaan lähde.
Etäisyyttä pirteillä toisistaan on n. 1,5km.
Seuraavassa on esitelty seuran historiassa toimineita toimihenkilöitä sekä ansioituneita seuran jäseniä:
Puheenjohtajat
| 1 | Matti Roiko | 1962–1968 |
| 2 | Pertti Riippa | 1969–1971 |
| 3 | Matti Roiko | 1972–1975 |
| 4 | Erkki Koski | 1976–2006 |
| 5 | Seppo Kungas | 2007–2015 |
| 6 | Pauli Äijälä | 2016– |
Sihteerit
| 1 | Pertti Riippa | 1962–1971 |
| 2 | Lenni Huuki | 1972–1977 |
| 3 | Raimo Viirre | 1978–1983 |
| 4 | Seppo Äijälä | 1984–1996 |
| 5 | Sakari Aho | 1998–2020 |
| 6 | Markku Roikola | 2021– |
Rahastonhoitajat
| 1 | Voitto Aho | 1960-luku |
| 2 | Erkki Roiko | 1970-luku |
| 3 | Aimo Joki-Huuki | 1970-luku |
| 4 | Lauri Perttula | 1984 |
| 5 | Eero Tuoretmaa | 1985–1994 |
| 6 | Paavo Myllylahti | 1995– |
Kunniapuheenjohtaja
2007 – Erkki Koski
Kunniajäsenet
1983 – Antes Jaakola
2007 – Arvo Antinaho
2011 – Seppo Äijälä
Pöytästandaarit
2014 – Paavo Haanpää
2014 – Lauri Perttula
2014 – Sulo Manninen
2015 – Antero Hollanti
2016 – Hannu Uusitalo
2016 – Jorma Huuki
2017 – Erkki Koski
2017 – Martti Laitinen
2018 – Marko Huuki
2018 – Keijo Miettinen
2018 – Ari Vesisenaho
2018 – Raimo Viirre
2019 – Olavi Riippa
2019 – Reijo Jylli
2020 – Raimo Tastula
2020 – Paavo Myllylahti
2020 – Hannu Jokisalo
2021 – Seppo Äijälä
2021 – Toivo Hagström
2021 – Jaakko Huuki
2022 – Seppo Kungas
2022 – Jorma Salomäki
2022 – Raimo Kerola
RHY:n hopeinen ansiomerkki
2002 – Lauri Perttula
2024 – Markku Roikola
RHY:n pronssinen ansiomerkki
1994 – Aho Sakari
1975 – Antinaho Arvo
1987 – Eskeli Onni
2012 – Hollanti Antero
1977 – Hollanti Lauri
1977 – Huuki Ensti
2005 – Huuki Jorma
1997 – Huuki Jaakko
2011 – Huuki Marko
2000 – Jaakola Harri
2022 – Jaakola Kari
2021 – Jaakola Risto
1983 – Jokisalo Jorma
2005 – Jokisalo Hannu
2012 – Jylli Reijo
2022 – Kerola Juho
1976 – Kerola Oiva
2003 – Kerola Raimo
1980 – Koski Erkki
2005 – Kungas Seppo
2019 – Kukkola Veli-Matti
2006 – Laitinen Martti
2021 – Laitinen Jori
2024 – Leppänen Ari
2006 – Leppänen Mauri
2003 – Luoma-Tokoi Kauko
2001 – Luostari Matti
1994 – Manninen Mauno
2000 – Miettinen Keijo
1976 – Miettinen Väinö
2010 – Myllylahti Paavo
2012 – Ojala Olli
1987 – Perttula Lauri
1980 – Puoma-Korvela Toivo
2004 – Riippa Olavi
2018 – Riippa Ilkka
1988 – Roiko Erkki
1973 – Roiko Matti
2001 – Roikola Markku
2004 – Salomäki Jorma
1988 – Tuoretmaa Eero
2006 – Vesisenaho Ari
1983 – Viirre Raimo
2011 – Äijälä Pauli
1989 – Äijälä Seppo